Routa, Lumi & Jää – Winterkill?

Joulukuun puoliväliin mennessä oli saatu jo talven ensimmäiset reippaammat lumisateet ja kovat pakkaset läpi maan. Tilanne näytti jo hyvin lupaavalta, kun maa routaantui pakkasten myötä ja päällä oli sijainnista riippuen kevyt lumipeite – Roudan ja pakkasen myötä tautipaine hellitti nopeasti. Nyt tammikuun alkuun mennessä useaan kertaan lauhtunut sää ja suuressa osassa maata veden muodossa tulevat sateet aiheuttavat monilla kentillä pään vaivaa. Ajatukset ovat nopeasti siirtynyt jään ja pakkasen aiheuttamiin ongelmiin ja keväällä odottavaan tilanteeseen.

”Tulisiko tehdä toimenpiteitä, odottaa vai siirtyä lomamoodiin?”

Yhtä ainoaa ratkaisua tai toimintatapaa ei ole kenelläkään. Mikään toiminta ei ole takuuvarma, kun vastassa on hyvinkin paljon vaihtelevat olosuhteet ja hyvinkin erilaisia lajikeyhdistelmiä sitäkin vaihtelevimmilla kasvualustoilla.  Jälleen kerran olosuhteet ja resurssit määrittelevät sen, miten menetellä oman kentän osalta. Lumen, jään ja kylmyyden vaikutus kasviin vaihtelee hyvin paljon eri tekijöistä. Se miten eri tekijät koettelevat kasvia talven aikana on todellinen testi kasvin kestävyydelle.

Pakkaslukemat tarkoittavat nesteen jäätymistä, oli se sitten kasvin sisällä tai ulkopuolella. Kasvin sisällä oleva neste on hieman väkevämpää kuin puhdas vesi ja pystyy täten hieman viivästyttämään jäätymistä. Jääkiteitä kuitenkin muodostuu kasviin talven aikana ja niiden aiheuttamat vauriot solukolle voivat olla peruuttamattomia. Jokainen jäätymis-sulamis-sykli luo mahdollisuuden kasvin solukon vahingoittumiselle. Kasvin sisäinen jäätyminen on tosin asia jolle emme voi mitään muuta kuin odottaa kevättä ja nähdä selvisikö se vai ei.

Asia johon voi vaikuttaa on lumi- ja jääkerrokset. Lumi itsessään toimii erinomaisena eristeenä pakkasta vastaan, mutta jääkerros pahimmillaan aiheuttaa sen alle jääneiden kasvien kuoleman. Toisaalta kasvien altistaminen kylmälle lämpötilalle lunta ja jäätä poistamalla voi sekin olla kohtalokasta. Mitä pidemmälle talvea mennään sitä herkempiä viheriölajikkeet ovat paukkupakkasille. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin voidaan saada vielä hyvin kylmiä pakkasia, mutta kasvien sietokyky on jo heikentynyt syksyn toleranssista.

Paksu ja tiheä jääkerros hidastaa kaasujen vaihtumista, huokoisempi ja hauras jää puolestaan päästää jonkin verran kaasuja liikkumaan lävitse. Tiheän jään alla happi vähenee ja sitä kautta reaktiot jäävät vaillinaisiksi taikka reaktio muuttuu tuottaen kasveille ja mikrobeille haitallisia tai myrkyllisiä yhdisteitä. Se kuinka nopeasti kohtalokkaat olosuhteet toteutuvat riippuu jään luonteesta sekä jään alla tapahtuvista mikrobisista ja kemiallisista reaktioista.

Eri lajit kestävät tutkimusten ja havaintojen perusteella vaihtelevia aikoja jääkerroksen alla. Kylänurmikka selviää jään alla selvästi muita lajeja lyhyemmän ajan, havainnoista ja tutkimuksesta riippuen aikaa olisi noin 30-90 päivää. Röllit ovat kestävämmästä päästä ja selviävät 90-120 päivää. Luvuissa on hurjan suuri vaihteluväli, joka johtuu jälleen suuresta määrästä tekijöistä. Suurin tekijä on ehdottomasti kasvin fysiologinen tila, jossa talvikauteen siirryttiin. Nämä arviot ja tiedot mielessä pitäen kannattaa laittaa jääkerroksen syntymisajankohta muistiin ja käynnistää laskuri.

Kylänurmikan ja röllien ero jään alla pärjäämisessä piilee siinä, että kylänurmikan vaatimus hapelle on jään alla suurempi kuin rölleillä. Kylänurmikalla on myös korkeampi respiraatiotaso, joka kiihdyttää haitallisten kaasujen syntymistä entisestään. Myös kasvualustalla on oma vaikutuksensa; runsas kuitu sekä hyvin korkea orgaanisen aineksen määrä vähentää laskurissa käytössä olevia päiviä olennaisesti.

Resurssit, kaikki on niistä kiinni tähän aikaan vuodesta. Lumien poisto ei ole nopea ja kevyt homma, joka hoituu yhden henkilön panoksella hetkessä. Samalla tavoin jään rikkominen ottaa aikaa ja vaatii myös työntekijältä hyvää pelisilmää, jottei aiheuta mekaanista vauriota viheriöpintoihin. Kentällä ei välttämättä ole tarvittavaa määrää työvoimaa talven aikaisiin työponnisteluihin, eikä välttämättä sopivia työkaluja tai koneitakaan. Vaikka talven aikana ei pystyttäisi mitään toimenpiteitä tekemään, kannattaa tilannetta käydä arvioimassa talven aikana. Näin toimimalla voidaan paremmin varautua keväällä odottavaan tilanteeseen työvoiman, siementen sekä laitteiden osalta. Pienellä vaivalla saattaa olla merkittävä vaikutus kentän pelikuntoon saattamisessa keväällä.

Jään sulattaminen

Jään ja lumen sulattamiseen on kokeiltu vuosien saatossa erilaisia valmisteita ja näitä koskevia kysymyksiä on tänäkin talvena tullut tiimille paljon. Oleellista rakeiden käytön kannalta on käyttölämpötila ja sulan veden poistaminen/poistuminen, jotta se ei jäätyessä muodosta uutta jääkerrosta. Rakeiden sulattava vaikutus on yleistäen tehokkainta alle kymmenessä pakkasasteessa. Mikäli rakeilla halutaan tehdä reikiä, joita pitkin kaasut pääsevät vaihtumaan, suosi suurempaa raetta. Jos taas halutaan tasaisesti sulattaa lumikerrosta auringon valoa hyödyntäen on pienempi raekoko parempi vaihtoehto antaen kattavamman levitysjäljen. Reikiä tehdessä kannattaa ottaa lämpötila ja sääennuste huomioon; rakeet eivät toimi hetkessä ja vaikutus on lyhyt mikäli sateita ja pakkasta on tiedossa heti perään.

Perinteisiä liukkauden torjuntaan tarkoitetut natrium-, kalsium- ja magnesiumkloridit ovat huonoja vaihtoehtoja viherpeitteisille alueille. Niistä vapautuvat kloridi-ionit vahingoittavat kasveja ja aiheuttavat ympäristöriskejä erityisesti pohjavesialueilla. Formiaateja on käytetty hyvin tuloksin, ne muodostuvat kaliumin, kalsiumin tai natriumin ioneista sekä happo-osasta. Nämä hajoavat ympäristössä kuluttaen happea, joten liiallisella käytöllä voidaan harmillisesti luoda hapettomuutta, jota jo lähtökohtaisesti lähdettiin poistamaan. Ionit formiaateista pidättyvät maahan, mutta natriumformiaatin kanssa kannattaa olla varovainen käyttömäärän kanssa, jottei natriumkationien määrä kasvualustassa nouse haitallisen korkeaksi.

Lannoitteiden käyttöä jään sulatukseen on myös harjoitettu. Lannoitteiden osalta on tärkeää nostaa esiin ympäristönäkökulma; Emme missään nimessä suosittele käyttämään runsaasti typpeä sisältävää lannoitetta, sillä sen aiheuttamat negatiiviset ympäristövaikutukset ovat paljon suuremmat kuin jään sulatuskyky. Lannoitteista kokemuksen mukaan hyvää jälkeä tekee rakeinen magnesiumsulfaatti, joka aiheuttaa liuetessaan eksotermisen reaktion. Valitettavasti rakeisen magnesiumsulfaatin saatavuus on tällä hetkellä heikkoa. Greencare Exta tai Greencare Pro Ca/Mg-ravinne ovat kohtalaisen hyviä vaihtoehtoja, sillä ne eivät sisällä typpeä laisinkaan tai hyvin vähän. Nämä sisältävät muutamia ainesosia, jotka antavat sulattavaa vaikutusta, mutta pääosin tummempi väri on se mikä auttaa antamaan halutun vaikutuksen. Jotta lämpöenergiaa pystytään hyödyntämään tarvitaan auringon paistetta ja tämän kautta päästään siihen, että lannoitteilla saadaan paras vaikutus vasta maaliskuussa, kun kevätaurinko antaa apuja.

Mitä ikinä jäälle tai lumelle levittääkin on hyvä pitää mielessä, että se tulee suurella todennäköisyydellä päätymän myös maan pinnalle. Suosittelen levittämään siis vain tuotteita, joita olisit valmis levittämään viheriölle muutenkin.

Kalsiummagnesiumasetaatti (CMA) voisi olla potentiaalinen uusi vaihtoehto jäänsulatukseen. Asetaattia on kokeiltu Streffin kokeissa ja sen ei todettu vahingoittavan kasvia ja sulatusteho oli riittävä. Valitettavasti Suomesta ei tällä hetkellä tunnu löytyvän jakelijaa kyseiselle tuotteelle, mutta selvitämme asiaa tulevaisuutta ajatellen.

Nyt olisikin hyvä hetki tarkastaa viheriöiden tilanne ja arvioida toimenpiteiden tarve ja ajankohta. Mikäli jäätä on ollut jo tovi voi näytteitä ottamalla saada lisätietoa tilanteesta. USGA:n ohjevideo talvella näytteiden otosta löytyy Youtubesta:  How to USGA . Se, että näytepala herää henkiin ei tosin anna varmuutta koko kentästä tai edes kokonaisuudessaan kyseisestä viheriöistä, mutta se voi auttaa ratkaisemaan toimenpiteiden ajankohtaa.

Paljon tsemppiä jää-asioiden kanssa painiville!