Deakklimatisaatio keskellä talvea

Käymme vasta helmikuun ensimmäisiä päiviä, mutta talvi on ehtinyt näyttää jokaisen mahdollisen kelin meille. Ilmatieteenlaitos uutisoi menneen tammikuun olleen tavallista leudompi monin paikoin läpi Suomen. Paikoitellen keskilämpötila on ollut 2–5 astetta korkeampi kuin 30 vuoden keskiarvo. Poikkeuksellisen korkeita asteita on saatu kokea aina Lappia myöten. Lämpötilojen myötä hajontaa on luonnollisesti myös lumensyvyyden ja roudan kanssa. Tällä viikolla havaitsin, että kotipihalla Espoossa kevään kukkaloistoksi tarkoitetut kukkasipulit ovat innostuneet kasvamaan – eikä ihme, kun keli on ollut kuin huhtikuussa viimeiset viikot!

Syksyllä vähenevä valo ja laskevat lämpötilat saa kasvit akklimatisoitumaan, eli sopeutumaan aikaisemmasta poikkeavaan ilmastoon/olosuhteeseen. Kasvin aineenvaihdunta hidastuu, yhteyttäminen lakkaa, kasvu pysähtyy ja kasvi valmistelee solut talvea varten. Syksyn sääoloilla onkin suuri merkitys akklimatisaation kehittymiseen. Kun akklimatisaatio on tapahtunut, tarvittaisiin mahdollisimman tasaiset olosuhteet, jotka ylläpitävät kasvin fysiologista tilaa.

Keväällä valon ja lämmön vaikutuksesta kasvi deakklimatisoituu. Deakklimatisaation tulisi tapahtua mahdollisimman tasaisesti keväällä, jotta vältytään takaiskuilta ja kasvi pääsee uuteen kauteen hyvin. Kasvit voivat kuitenkin kokea deakklimatisaatio periodeja jo kesken talven. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvi vastaa muuttuvaan olosuhteeseen, eli talven leutoihin kausiin. Akklimatisaatio ja deakklimatisaatio on jokaiselle lajille ominaista ja kaikki heinät eivät käyttäydy samalla tavoin.

Monesti mietimme, että jonkin lajin tai lajikkeen tulee kestää kovaa pakkasta, mutta talvenkestävyys ei ole vain siitä kiinni. Kasvilla tulee olla toleranssia alhaisia lämpötiloja vastaan, mutta sillä tulisi myös olla kykyä pitää siitä toleranssista kiinni, vaikka talven aikaiset olosuhteet vaihtelisivat. Deakklimatisaatio voi tapahtua joillakin lajeilla hyvin nopeasti ja deakklimatisaation myötä kasvi menettää toleranssia pakkasta vastaan. Deakklimatisaation jälkeen tulevat kovat pakkaset voivat tarkoittaa sitä, että kasvi ei selviä hengissä olosuhteen muutoksesta. Lisäksi deakklimatisaation myötä kasvi kuluttaa enemmän varastosokereitaan, jotka eivät välttämättä riitä kevääseen asti.

Aihetta on tutkittu paljon useilla eri kasvilajeilla ja myös heinälajeilla. Kylänurmikalla on todettu jo akklimatisoituminen syksyllä huonoksi, joten se on jo syksyllä heikompi ääriolosuhteita vastaan kuin moni muu laji. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa keskityttiin tutkimaan ja vertaamaan rönsyröllin ja kylänurmikan kasvupisteen sokeripitoisuutta deakklimatisaation aikana. Kylänurmikalla kasvupisteen sokeripitoisuus lähti laskemaan nopeammin kuin rönsyröllillä, joka osoittaa sen vastaavan olosuhdemuutokseen nopeasti. Eri lajeilla sekä lajikkeilla on havaittu myös eroavaisuuksia kasvupisteen nestepitoisuudessa deakklimatisaation aikana. Solujen nestepitoisuuden kasvu yhdistettynä kovaan pakkaseen tarkoittaa usein vahinkoa soluille, kun jäätyvä neste puhkoo solukalvoja.

Tämän talven aikaiset olosuhteet ovat varmasti aiheuttaneet paikoitellen kasvien deakklimatisaatiota. Valitettavasti tilanteelle ei ole kovin paljon tehtävissä. Nyt parasta mitä voidaan toivoa paikoissa, joissa on ollut leutoa ja viheriöt paljaana on, että sataa lumipeite, joka lieventää lämpötilavaihteluita tehokkaasti. Mikäli kohdalle sattuu hyvin lämmin päivä voidaan kokeilla ruiskuttaa aminohappoja, joilla pystytään vähentämään varastosokereiden kulutusta kasvissa. Hicuren käytöstä keväällä ennen takatalvea on hyviä kokemuksia, mutta keskellä talvea vaikutus on todennäköisesti heikompi, sillä kasvit eivät välttämättä saa otettua sisään aminohappoja täydellä teholla.

Ilmastotieteilijät povaavat, että talvemme tulevat muuttumaan leudommiksi tulevaisuudessa ja tulemme varmasti näkemään haastavia olosuhteita jatkossakin. Tämän myötä kannattaa panostaa viheriöheinään ja suosia monivuotisia talvenkestäviä lajikkeita. Tutkijat sekä jalostajat pyrkivät löytämään raiheinien geenitutkimuksen avulla selityksiä talvenkestävyyteen, jotta käytössämme olisi jatkossa mahdollisimman kestäviä lajikkeita.